2. päivä: Epernay, Hautvillers

Herätys uuteen päivään ja ranskalaiselle aamupalalle – maassa maan tavalla. Eihän tuo aamupala ihan suomalaista tasoa ollut, mutta kyllä sieltä ihan hyvän lähdön päivään sai. 

Yhdeksän jälkeen 20 henkeä bussiin ja kohden Épernaytä. Matkalla oppaamme Anna kertoi historiasta, Champagnesta ja samppanjasta. Matkan aikana, päivä toisensa jälkeen, Anna kaivoi tietopankistaan mielenkiintoisia tarinoita. Tänä päivänä meillä oli kohteena Champagnen-alueen sydänmaat ja toinen pääkaupunki Épernay. Siinä missä Reimsissä on jotakin muutakin elämää, niin täällä kaikki pyörii enemmän tai vähemmän samppanjan ympärillä. Kaupunki on sinänsä melko pieni, vähän yli 20 000 asukasta. Siellä pitää kotiaan tunnetut samppanjatalot kuten Moët & Chandon ja Perrier-Jouët. Näiden kuten monen muunkin pienemmän tuottajan villat ovat pääkadun, Avenue de Champagne, varrella.

Aamupäiväksi suuntasimme hiukan kaupungin ulkopuolella olevalle Nicolas Feuillatten (NF) tuotantotiloihin, joissa meille oli varattu kierros sekä viininmaistiaiset. Kyseinen talo on kolmanneksi suuri samppanjantuottaja Moëtin ja Veuve Clicqout:n jälkeen, jotka molemmat ovat osa LVMH luxusbrändikonsernia. NF tuottaa kaiken kaikkiaan 24 miljoonaa pulloa samppanjaa vuodesta, joista 10 miljoonaa omalla nimellään ja loput muiden yhteistyötahojen nimillä. Samppanjan vuosituotanto on noin 300 miljoonaa pulloa, joten tämä tuotanto on melko suuri osuus kokonaistuotannosta. NF on suhteellisen nuori, 1970-luvulla perustettu firma. Se on osuuskunta, jonka omistaa noin 5000 rypäleentuottajaa. Koko alueella on noin 16 000 viljelijää, joten tässäkin suhteessa puhumme merkittävästä tuottajasta. Nämä tuottajat kasvattavat rypäleet, puristavat tai puristuttavat rypäleensä lähellä tiloja ja toimittavat rypälemehun tankeissa tänne viinitehtaalle. Tiloja on ympäri koko Champagnen aluetta.

Nicolas Feuillatten logo

Tämä viinitehdas, niin kuin sitä kutsun on melko uusi, valtavan kokoinen rakennus ainakin, jos sitä vertaa pientuotajien tiloihin, joissa olemme tottuneet vierailemaan. Rakennuksessa on tuotantotilojen lisäksi myös vierailukeskus maistelua sekä ostoksia varten. Tutustumiskierros varten meidät jaettiin kahteen 20 hengen ryhmään – onneksi. Lähdimme talon oppaan kanssa kierrokselle aloittaen NF:n historiasta sekä nykypäivästä. Aloitimme käymisastioita tutkailemalla. Valtavia terästankkeja oli riveissä joka suuntaan, joista suurimmat 90 000 litran vetoisia – oppaan mukaan yhteensä 400. Yhteen tankkiin oli kerätty yhden kylän yhdestä rypäleestä tehty mehu. Kun viini on käynyt haluttuun vaiheeseen, seuraa viinierien sekoitus. Eri rypälelajikkeita ja eri kylien viinejä sekoitetaan sopivassa suhteessa, jotta saadaan aikaan tälle tuottajalle joka vuosi samanlainen tyyli. Sekoitteisin lisätään myös säilössä olevia edellisten vuosikertojen viinejä halutun makupaletin saavuttamiseksi.

Sitten siirryimme pullotus linjoja tarkastelemaan. ABB robotteja oli siellä täällä ja koko touhu oli täysin automatisoitu. Koneet pystyivät pullottamaan 20 000 pullo tunnissa. Kaikki luvut ovat kyllä suuria. Tässä vaiheessa viini lasketaan pulloihin ja samalla lisätään pieni määrä sokeria ja hiivaa. Pullot suljetaan metallisella kruunukorkilla. Koko ”tehtaalla” on töissä 120 ihmistä, jossa luvussa on mukana myös nämä esittelijät ja muut markkinointiin ja myyntiin kuuluvat. Pullotuksen jälkeen alkaa toinen käyminen pullossa. Jatkoimme matkaamme paikkaa, jossa näitä käymisessä olevia pulloja säilytettiin metallihäkkyröissä. Nämä häkkyrät kääntyivät automaattisesti tietyin väliajoin, jotta pullossa oleva sakka laskeutuisi pullon suuosaan. Kun haluttu käymisaika on kulunut, pullot siirtyvät korkinvaihtoon. Pullon suun ja vain suu jäädytetään -25 asteeseen, kruunukorkki poistetaan ja annetaan sisällä olevan paineen ajaa hiivasakka ulos. Pullo suljetaan samppanjapullolle tyypillisesti, korkilla, metalli luiskalla korkin päällä sekä tukisiteillä. Tämän jälkeen pullot siirtyvät seuraavalla osastolle, jossa koneet liimaavat pulloihin etiketit ja pakkaavat pullot laatikoihin. Ja kaikki tämä tapahtuu siten, ettei yksikään ihminen koske pulloihin. Melkoista automatiikkaa, siksi käytän sanaa ”tehdas”.

Kierroksen jälkeen odotti maistelu – kolme samppanjaa (kuvassa oikealta vasemmalle):

• ensimmäisenä talon myydyin ja suosituin cuvee kolmesta rypäleestä
• toisena vuosikerta 2019 blanc de blanc
• ja kolmantena jo hiukan vanhempi 2015 cuvee

Näistä kolmesta nuo kaksi ensimmäistä olivat melko samanlaisia ja minulle kaikkein mieluisin oli tuo hiukan vanhempi kolmas. Tässä esittelytilassa oli tietenkin myös kauppa, josta voi ostaa NF:en samppanjoita sekä kaikenlaista muuta asiaan liittyvää. Jotakin sieltä mukaan jäi …

Sitten bussiin ja Épernayn keskustaan, jossa oli aikaa omatoimiseen lounaaseen ja pieneen kierrokseen. Löysimme viihtyisän kahvilan hiukan syrjässä pääkadulta ja sillä nautimme pikaisen lounaan, jotta jäisi aikaa myös tutustua kaupunkiin. Oli siis lounasaika, joka tarkoittaa, että myös kaupoilla oli lounasaika, joten mahdollisuuksia ostoksiin ei oikeastaan ollut. No jäipä enemmän aikaa kulkea tuota Avenue de Champagnea hiukan pidempään. Kyseessä on kaupungin hiukan yli kilometrin pitkä pääkatu, jonka varrella noin 20 samppanjatalon hulppeita rakennuksia on vieri vieressä.

Edessä oli vielä vierailu toiseen samppanjataloon tällä kertaa ihan kaupungin alueella. Kyseessä oli Charles Mignon (CM) -niminen talo. Se on melko nuori (1995 perustettu) tuottaja ja kuuluun nykyään on EPC Champagne yhtiötä. CM:n tuotanto on jotakin puolen miljoonan ja miljoonan pullon väliltä. Tämä paikka, jossa vierailimme, on tuottajan edustustila ja siellä sijaitsevat myös CM:n kellarit maan alle kaivetuissa käytävissä. Itse viini valmistetaan ja pullotetaan muualla. Pääsääntöisesti talo ostaa rypäleet muilta viljelijöiltä. Omia tiluksia on vain 6 hehtaaria. Täälläkin jakaannuimme kahteen 20-hengen ryhmään. Pienillä käytävillä yhtään isompi ryhmä olisi ollut hankala. Oppaamme kierroksella oli britti Liz. Hän kuljetti meitä läpi kellarikierroksen ja kertoi samppanjan teosta standarditarinansa. Puhetta oli niin paljon, että kysymyksiä oli hankala saada väliin. Itse tuotantotilojahan emme siis päässeet näkemään niiden ollessa toisaalla. Kierros oli oikeastaan ihan odotusten mukainen – ei mitenkään erikoinen. Kierroksen jälkeen siirryimme maistelutiloihin, jossa maistoimme jälleen kolme samppanjaa. Liz oli kertonut, että he rajoittavat juomiensa hapokkuutta erilaisin menetelmin, kuten antavat rypäleiden kypsyä hiukan pitempään kuin kenties jotkut muut talot. Tarjolla oli talon perussamppanja sekä sen rosé versio ja lisäksi premier cru versio. Täytyy kyllä sanoa, että  kaikki kolme lasillista olivat melko samanlaisia ja erot olivat pieniä. Itse pidin enemmän NF:llä maistellusta.

Keräännyimme jälleen bussille ja ajoimme läheiseen Hautvillersin kylää. Tämä kylä on siitä kuuluisa, että luostari, jossa itse Dom Pérignonin vaikutti, on kylässä. Kylän kirkossa on myös Dom Pérignonin hauta. Anna kertoi, että Albatrossin oppaille on annettu pieni budjetti, jonka he voivat käyttää oman harkintansa mukaan. Hän oli päättänyt tarjota meille lasilliset

samppanjaa kylän aukiolla, jossa on hiukan uudempi Dom Pérignonin patsas. Siellä me sitten nautimme koleassa säässä samppanjaa muovimukeista. Aivan yllättäen viereistä verstaasta paikalle tupsahti vanhahko mies. Hän kertoi olevansa taiteilija, joka tämän aukion patsaan oli veistänyt joitakin vuosia sitten. Itse Dom Pérignonista ei ole kovin hyviä kuvia, joten hän yhdisteli piirteitä nykyisistä kyläläisistä. Hänen kertomansa mukaan ei ollut mitenkään poikkeuksellista tai oli jopa yleistä, että munkeilla oli myös jälkikasvua, vaikkeivat he avioliittoon päässetkään. Eli kasvoissa voi hyvinkin olla kuvaa esittävän henkilön piirteitä. Patsaan runkona oli pari metrinen samppanjapullo. Hautvillersissä meille jäin hiukan myös omaa aikaa ja vietimme sen pienessä baarissa nauttien lasillisen pelkästään Pinot Meunieristä tehtyä Blanc de Noir samppanjaa. Tämä oli päivän paras lasillinen.

Taiteilija esittelee teostaa

Illaksi palasimme hotelille, mutta koska päivä oli tosi täynnä ohjelmaa niin emme jaksaneet enää lähteä hakemaan ravintolaa. Kävimme ostamassa pientä purtavaa läheisestä supermarketista ja sen syötyämme pää tyynyyn ja unten maille.

13381