4. Päivä: Dijon, Côte d’Orin

Sunnuntai Dijonissa. Sää, kuten aikaisempinakin päivinä, oli nuhruinen ja viileä. Aina välillä tuli hieman vettä, aurinkoa ei näkynyt ja lämpötila jäi alle kymmenen asteen. Alkuperäisessä ohjelmassa oli aikataulutettu käynti paikallisessa kauppahallissa, mutta ohjelman laatijalta oli jäänyt huomaamatta hallin olevan kiinni sunnuntaisin (ja maanantaisin). Tämä retki siis siirtyi tiistaiaamuksi, jonka seurauksena emme poikkeakaan tiistaina Auxerre´ssa matkalla lentokentälle. Joten tämän päivän ohjelma oli melko vapaa, mikä sinänsä oli hyvä. 

Aamupäivällä teimme Annan vetämän kierroksen Dijonin keskustassa. Dijon on perustettu jo roomalaisajalla ja se nousi kukoistukseen joskus 1100-luvun tienoilla nousten Burgundin herttuakunnan pääkaupungiksi. Keskiajalla tämä herttuakunta käsitti laajimmillaan alueet nykyisen Maconin tienoilta aina Pohjanmeren rannalle sisältäen myös nykyiset Benelux-maat. Burgundin herttuat olivat valtatekijöitä koko Euroopassa ja koko heidän alueensa oli vauras. Tämä näkyy vieläkin Dijonin arkkitehtuurissa, jossa on vieri vieressä entisten suurmiesten sukujen kivitaloja, goottilaisen arkkitehtuurin mukaisesti rakennettu kirkko ja tietenkin herttuoiden palatsi keskusaukion reunalla. Annan tarinat olivat jälleen kerran tosi kiinnostavia ja antoivat käsityksen herttuakunnan merkityksestä Euroopan kehitykselle. 

Herttuoiden palatsi iltavalaistuksessa

Kierroksen jälkeen olimme omillamme. Kiertelimme hieman lisää keskustassa ja poikkesimme muutamaan kauppaankin. Tietenkin piti ostaa Dijonin sinappia ja paikallista mustaherukkalikööriä. Sitten etsimään lounaspaikkaa. Mukavan näköinen paikka löytyikin melko pian, mutta onko se auki? Ainakin ovi oli ja sitten vaan sisään kysymään joko täällä tarjoillaan. Paikalla ollut tarjoilija kävi kysäisemässä keittiöstä joko lounastajia voi tulla ja saimme pöydän. Tilasimme perinteiset ruuat: etanoita, Burgundin pataa sekä jälkkäriksi Crème Brûlée. Taisi olla matkan parhaat ruuat näin jälkeenpäin ajateltuna.

Etanat ...

ja pata

Myöhemmin iltapäivällä meillä oli ohjelmassa “tutustuminen Côte d’Orin viinialueeseen ja vierailu Gevrey-Chambertinin kylään”. Minulle kyllä jäi vähän epäselväksi tämän parituntisen vierailun tarkoitus. Istuimme bussissa, joka ajoin Côte d’Orin läpi kulkevaa tietä ensin etelään puolisen tuntia ja samaa reittiä takaisin. Paluumatkalla pysähdyimme Gevrey-Chambertinissa lasillisille. Kylässä oli kaksi pientä viinibaaria, jotka ryhmämme 40 henkilöä täyttivät kokonaan. Kylä oli kyllä muuten melko kuollut näin sunnuntai-iltapäivänä. Toki viinitarhoja on tien molemmin puolin, mutta onhan niitä nähty. Siinä Vosne-Romanéen ohi ajaessa tuli mieleen mikä tekee joistakin alueen viineistä yksiä maailman kalleimpia. Kai se DRC ja Tâche jossakin tuossa kylän takana on.

Illalla Dijonissa haimme sitten ravintolaa hotellin lähistöltä. Tarjolla ei paljoa ollut, koska emme jaksaneet kävellä ihan keskustaan asti ja nälkäisinä päädyimme pieneen, nuorten suosimaan hampurilaispaikkaan. Sehän oli melkoisen hyvä valinta. Hampurilainen oli herkullisen mehukas alusta loppuun paikan päällä tehty. Lisänä oli myös pienet salaattikipot ja maalaisranskalaiset. Olimme taas melko ensimmäiset paikalla, mutta pian koko paikka alkoi olla täynnä viimeistä tuolia myöten. En ollut kyllä ajatellut syöväni tällä matkalla hampurilaista, mutta ei kyllä yhtään kaduttanut.

Perinteinen puskakuva

17521