5. Päivä Beaune, Dijon

Maanantaipäivä ja sää pysyy samanlaisena. Vettä tihuttaa ja on viileää. Aamupalan jälkeen suuntaamme jälleen etelään läpi Côte-d'Orin kohden Beaune’a. Beuane on jälleen yksi näistä sadoista, hyvin säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista keskisessä Euroopassa. Se on ikivanha ja historiallinen kaupunki tasangolla Côte d'Orin kukkuloiden vieressä, ja siinä on jäljellä piirteitä esiroomalaiselta ja roomalaiselta ajalta lähtien. Kaupunkia ympäröivät jotkut maailman kuuluisimmista viinikylistä, kuten Mersault tai Puligny Montrachet. Vaikka Beaunella itsellään ei ole nimettyä Grand Cru -viiniä, se on alueen viinikaupan keskus ja monien tuottajien, sekä suurten että pienten, kellarit sijaitsevat itse Beaunen historiallisessa keskustassa, kuten ne ovat sijainneet roomalaisajoista lähtien. Se sijaitsee Grand Crus -reitin varrella, joka kulkee viinitarhojen läpi Beaunesta pohjoisen Gevrey Chambertiniin ja Nuits-Saint-Georgesiin ja etelään Nolayhin, Saisyyn ja Autuniin.

Melko lyhyen ajomatkan jälkeen saavuimme keskustan laidalle, josta kävelimme keskustaan. Ensimmäinen kohteemme sinä päivänä oli vanha köyhäinsairaala Hospices de Beaunen. Se on entinen hyväntekeväisyyslaitos, jonka Burgundin kansleri Nicolas Rolin perusti vuonna 1443 köyhien sairaalaksi, taatakseen itselleen taivaspaikan. Alkuperäinen sairaalarakennus, Hôtel-Dieu, on yksi 1400-luvun burgundilaisen arkkitehtuurin hienoimmista esimerkeistä. Potilaspalveluja loppui 1971, jonka jälkeen rakennus on toiminut sairaalamuseona. Teimme museossa omatoimisen kierroksen tutustuen rakennuksen arkkitehtuuriin, vanhoihin hoitokäytäntöihin ja -laitteisiin, apteekkiin ja tietenkin keittiöön. Rakennuksessa on esillä myös keskiaikainen polytyykki, jossa tehdään mielestäni hyvin selväksi mitä viimeisellä tuomiolla tapahtuu: ruumiit nousevat maan alta, heidän tekonsa punnitaan (kuvassa on siis vaaka) ja siitä lähtee kaksi tietä. Mielenkiintoinen museo kaiken kaikkiaan, jossa on panostettu teemojen esillepanoon. Ehdottomasti kannattaa ottaa äänilaite, jonka avulla voi kuulla itse perustajan puheita.

Hospices de Beaune on tunnettu eritoten vuosittaisesta marraskuisesta hyväntekeväisyysviinihuutokaupastaan, jonka nykyään järjestää Sotheby’s. Kaupan on viinejä Hospices de Beaunen omilta tarhoilta, joista valtaosa on joko Premier tai Grand Cru luokiteltuja. Huutokauppa on siinä mielessä erikoinen, että tarjolla viinejä, jotka ovat valmistuksen alkuvaiheessa huutokaupan aikaan. Ne ovat saman vuoden sadosta tehtyjä, tai oikeastaan tekeillä olevia viinejä, jotka talon enologi on tarkkaan valinnut kypsytettäviksi tammitynnyreissä. Teknisesti ottaen huutokaupan aikaan viinit olivat siis hyvin nuoria, ja niiden alkoholikäyminen oli tuskin päättynyt. Viinit myydään tynnyreittäin ja tänä vuonna on myynnissä 110 tynnyriä. Nämä tynnyrit jäävät kylläkin valtuutetun ammattilaisen haltuun, joka hoitaa kypsytyksen ja pullotuksen. Toissa vuona huutokauppa toi 24 miljoonan euron potin hyväntekeväisyyteen. Ihan selvennykseksi – emme siis osallistuneet huutokauppaan 😉

Museokierroksen jälkeen meillä oli muutama tunti omaa aikaa käydä kaupoissa ja lounaalla. Löysimme toisen pariskunnan kanssa mukavan, alle kymmenenpaikkaisen ravintolan keskustasta. Sopivasti neljän hengen pöytä oli vapaana. Päivän lounasannos oli turskaa, jonka kolme meistä ottikin. Menulta löytyi neljännelle karitsan potka. Hiukan ihmettelimme miten näin pienessä ravintolassa ruokien tuleminen näin kauan kestää, mutta pienen odottelun jälkeen saimme annoksemme - aivan erinomaista. Jälkiruuaksi mielettömän hyvä kohokas. Aikataulu alkoi jo hieman painaa päälle – pikaiset käynnit kellarissa olevassa vessassa ja selvisi, miksi ruuantulo kesti. Alakerrassa oli satakunta paikkaa melkein täynnä lounastajia. Hyvä ravintola, jossa kyllä kannattaa pistäytyä.

Lounaan jälkeen suuntasimme viinitalo Patriarche’in. Se on perustettu jo vuonna 1780 ja on alueen tuottajaksi suuri: sillä on kellareissa noin 3 miljoonaa pulloa kypsymässä. Patriarchen kellarit sijaitsevat Beaunen vanhassa Visitandines-luostarissa ja sen maanalaiset holvikäytävät muodostavat noin 5 kilometrinen verkoston kaupungin alla. Kyseisellä tuottajalla ei ole omia tiluksia vaan on ns. négociant, mikä tarkoittaa, että se ostaa rypäleitä tai valmista viiniä useilta tuottajilta ja kypsyttää, pullottaa sekä myy ne omalla nimellään. Patriarche valitsee kypsytettävät viinit, sekoittaa eri viinierät ja ikäännyttää niitä omissa kellareissaan. Esimerkiksi kuohuviinien (Crémant de Bourgogne) kohdalla sato tulee eri Burgundin alueelta ja kypsytys/vinifikaatio tapahtuu talon tiloissa (perinteisellä menetelmällä). Joissain tuotteissa ostetaan myös valmiiksi puristettua mehua tai nuorta viiniä; käytäntö vaihtelee tuotteittain.
Patriarche tuottaa alueelle tyypillisiä kuohu-, valko- kuin myös punaviinejä. Rypäleinä ovat Burgundille tyypilliset Pinot Noir, Chardonnay, Gamay ja Aligoté. Eri viininimikkeitä on useita kymmeniä ja kun tähän lisätään eri vuosikerrat niin valikoimaa voisi sanoa erittäin laajaksi.
Meille oli varattu kierros kellareissa ja maistelu. Kellarissa kuljimme ennalta merkittyä reittiä tynnyreitä ja pullorykelmiä katsoen. Mitään sen kummempaa esittelyä kierrokseen ei kuulunut. Käytäväverkosto oli kyllä massiivinen ja ihmettelen miten siellä joku osaa kulkea ilman merkittyä reittiä. Ja miten sieltä löytää mitään. Kierroksen jälkeen oli vuorossa maistelu: kolme Chardonnay´ta ja kolme Pinot Noiria. Ja tällä kertaa, kuten aiemmin Chablis’sa, viinit eivät olleet ihan kaikkein halvimpia – ei nyt mitään huippukalliita kuitenkaan. Kallein lienee ollut noin kuudenkympin viini paikan päällä ostettuna. Täytyy myöntää, että Chardonnay ei kuulu ihan suurimpiin suosikkeihini, mutta olihan nämä silti hyviä. Pinot olivat alueelle tyypillisiä keskihintaisia viinejä.

Patriarche on toiseksi suosituin matkailukohde Beaune’issa tuon köyhäinsairaalan jälkeen. Sairaalamuseossa käy vuosittain 300 000 vierailijaa ja täällä viinitalossa sanottiin käyvän puolet siitä. Tämä tarkoittaisi 400-500 vierasta päivässä – enpä usko.

Viinit on maistelu ja kaupassakin käyty, joten takaisin bussiin ja Dijoniin. Illaksi meille oli varattu yhteinen illallinen ravintola La Closeriessa kaupungin keskustassa. Ohjelmassa oli kävellä reilun parin kilometrin matka hotellilta ravintolaan. Toki huonojalkaisemmat pääsivät myös taksilla. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ja ennen saapumista ravintolalle ehdimme tutustua kaupunkiin hieman lisää. Ravintola oli itse asiassa hieman hankala löytää, koska se sijaitsi pihan perällä. Pikkuhiljaa muitakin ryhmäläisiämme saapui paikalle. Valitettavasti noiden taksien tilausten kanssa oli ongelmia ja jouduimme odottelemaan puolisen tuntia, jotta kaikki olisivat paikalla ja voisimme aloittaa.

• alkupalaksi meillä oli possupateeta ja piparjuurikermaa
• pääruuaksi paikallista ”keltaisen kanan” rintaa ja sienikastiketta
• jälkiruuaksi vanilja-suolakaramellileivos

Ruoka oli ihan ok – ei mitään erikoista. Kyllä tämä sen ensimmäisen illan ruuan voitti mennen tullen. Palvelu toki oli hiukan hidasta. Paluumatkalle saimme seuraksemme muutamia muitakin ryhmäläisiämme ja toimin ”vanhana” suunnistaja oppaana hotellille. Täytyy mainita, että kyllä me kaikkein suorinta reittiä tulimme pienessä tihkusateessa.